Valtioneuvoston toimenpideohjelma rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi sisältää useita kannatettavia toimia ja tavoitteita. Maahanmuuttopolitiikan tiukennukset ja ulkomaalaisten aseman heikentäminen, leikkaukset antirasistista työtä tekeviltä järjestöiltä sekä hallituspuolueiden edustajien toistuvat rasistiset ulostulot ja rasismin vähättely haastavat kuitenkin toimenpideohjelman uskottavuutta ja vesittävät pohjaa myös ohjelman hyviltä tavoitteilta.  

Elokuussa 2023 hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedonannon pohjalta hallitus on nyt julkaissut toimenpideohjelman rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Vaikka toimenpideohjelma sisältää monia kannatettavia ehdotuksia rasismin kitkemiseksi suomalaisesta yhteiskunnasta, pitää ohjelmaa arvioida suhteessa hallituksen tekemiin politiikkatoimiin ja niiden tosiasiallisiin yhdenvertaisuusvaikutuksiin. Rasisminvastaisista ohjelmista ja kampanjoista on hyötyä vain, jos toimenpiteet aidosti tukevat yhdenvertaisuuden tavoitteita ja niihin sitoudutaan yhteisesti. 

Ulkomaalaisten asemaan ja oikeuksiin kohdistuvat heikennykset haastavat toimenpideohjelman uskottavuutta 

Vaikka toimenpideohjelmassa esitetään monia kannatettavia keinoja rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, laaja-alaiset heikennykset turvaa hakevien ja maahan muuttaneiden ihmisten asemaan ja oikeuksiin haastavat toimenpideohjelman uskottavuutta. Näihin heikennyksiin kuuluvat muun muassa

• paperittomien henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden rajoittaminen
• pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden saannin ehtojen kiristäminen
• asumisajan pidentäminen
• asumisaikaan hyväksyttävien ulkomaanpäivien määrän vähentäminen
• kansainvälisen suojelun muuttaminen väliaikaiseksi
• perheenyhdistämisen vaikeuttaminen
• vastaanottorahan pienentäminen
• leikkaukset kotoutumisen edistämisestä
• kansainvälisen suojelun oleskelulupien lyhentäminen
• maahantulosäännösten kiertämistä koskevan ulkomaalaislain sääntelyn kiristäminen
• työ- ja opiskeluperustaisen oleskeluluvan haun estäminen turvaa hakevilta ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilta henkilöiltä sekä
• niin kutsuttu kolmen kuukauden sääntö, jonka mukaan työttömäksi jääneen maahan muuttaneen on poistuttava maasta, mikäli hän ei löydä uutta työtä kolmen kuukauden kuluessa.

Myös hallituksen hyväksymiin rajaturvallisuus- ja rajamenettelylakeihin sisältyy merkittäviä yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusriskejä. 

Erityisen ongelmallista on, että edellä mainittuja lakimuutoksia on valmisteltu sirpaleisesti ilman yhteisvaikutusten arviointia, vaikka monet niistä kohdistuvat samoihin ihmisiin. Myös ihmisoikeusarviointi on ollut puutteellista ja asiantuntijoiden arviot ihmisoikeuksien heikentymisestä on paikoin sivuutettu. Tasa-arvon kannalta on huolestuttavaa, ettei monista lainsäädäntöhankkeista olla tehty kattavaa sukupuolivaikutusten arviointia. Maahan muuttaneet ja turvaa hakevat naiset tulisi tunnistaa omana erityisryhmänään, jonka tarpeet ja haavoittuva asema huomioidaan. 

Tiukka säätely ja kielteinen asenneilmapiiri uhkaavat lisätä ulkomaalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja rasismia sekä heikentää osallisuutta ja kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan. Kokemus osallisuudesta puolestaan on tärkeä edellytys ihmisten hyvinvoinnille, hyvien väestösuhteiden muodostumiselle, yhdenvertaisuudelle ja sukupuolten tasa-arvolle sekä muille toimenpideohjelmassa esitetyille tavoitteille. 

Leikkaukset järjestöiltä vaikeuttavat antirasistista työtä käytännössä 

Järjestöjen rooli antirasistisessa ja muussa yhdenvertaisuustyössä on keskeinen. Järjestöt työskentelevät lähellä ihmisten arkea ja kykenevät tarjoamaan erityisosaamista ja palveluita, jotka täydentävät valtion ja kuntien tarjontaa. Monilla järjestöillä on vuosikymmenten palvelutyön myötä kertynyt asiantuntemus, jollaista ei löydy muualta. 

Päätökset leikata sosiaali- ja tervesjärjestöiltä sekä ulkoministeriön leikkaukset kansalaisjärjestöjen avustuksiin heikentävät vakavasti antirasistisen työn käytännön edellytyksiä. Avustusten lakkauttaminen halvaannuttaa monen järjestön toiminnan ja rapauttaa niiden tekemää antirasistista ja muuta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tärkeää ennaltaehkäisevää ja muuta työtä joudutaan supistamaan ja lakkauttamaan. Mittavat leikkaukset järjestöiltä ovat ristiriidassa ohjelman tavoitteiden kanssa ja estävät niiden tehokkaan toimeenpanon.  

Konkreettisia toimia vihapuheen, viharikosten ja digitaalisen väkivallan estämiseksi vahvistettava 

Lausuntokierroksella NJKL:ssä kiinnitimme huomiota siihen, ettei toimenpideohjelmassa juurikaan huomioitu vihapuheen vaikutuksia yhdenvertaisuuden toteutumiseen tai esitetty ratkaisuja viharikosten ja digitaalisen väkivallan torjuntaan. Näiden teemojen käsittely ohjelmassa on edelleen vähäistä ja konkreettiset keinot jäävät puuttumaan.  

Lainsäädännön tasolla ongelmiin voitaisiin puuttua esimerkiksi säätämällä maalittaminen rangaistavaksi rikoslaissa, lisäämällä internetpalvelujen välittäjien vastuuta vihapuheen kitkemisestä, kehittämällä verkkovihasta irtautumisen tuettu toimintamalli sekä poistamalla kansanedustajien syytesuoja kiihottamisessa kansanryhmää vastaan. Lisäksi on tärkeää edistää lainvalvonnan syrjimättömyyttä ja vahvistaa lainvalvontaviranomaisten kykyä viharikosten tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. 

Yhdenvertaisuuden edistäminen lähtee varhaiskasvatuksesta 

Toimenpideohjelman yhdeksi keskeisimmistä tavoitteista on nostettu nuorten yhdenvertaisuuden edistäminen, minkä lisäksi painotetaan ammattilaisten tukemista yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistoimien suunnittelussa ja kohdentamisessa. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, joita toimenpideohjelman mukaan edistetään koko koulutusjärjestelmän kattavalla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämisohjelmalla, nuorisoalan yhdenvertaisuusosamisen vahvistamisella, varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia tukemalla sekä kehittämällä harrastusten ohjaajien osaamista yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä.  

Samalla hallituksen suunnitelma poistaa toimipaikkakohtaisten yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoite sekä kunnan velvoite laatia sen alueella toimiville perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatustoiminnan toimijoille yhteiset yhdenvertaisuussuunnitelmat uhkaa heikentää tosiasiallisia edellytyksiä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseen. Toimipaikkakohtaiset suunnitelmat konkretisoivat arjen yhdenvertaisuustyötä ja osallistavat niin varhaiskasvatuksen henkilöstöä, lapsia kuin huoltajiakin. Suunnitelmat tukevat ihmisoikeuskasvatusta, henkilöstön osaamista, lasten turvallisen arjen rakentumista sekä kodin ja varhaiskasvatuksen välistä yhteistyötä. Lisäksi ne täydentävät varhaiskasvatuksessa laadittavia tasa-arvosuunnitelmia, joissa keskitytään sukupuolten tasa-arvon edistämiseen. Koska tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liittyvät kiinteästi tosiinsa, uhkaa toimipaikkakohtaisten yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoitteen poisto heikentää myös tasa-arvosuunnitelmien laatua ja esimerkiksi risteävän ja moniperusteisen syrjinnän tunnistamista ja torjumista. 

Rasismin torjuminen edellyttää yhteistä sitoutumista sovittuihin tavoitteisiin 

Tiedonannon pohjalta hallitus lanseerasi elokuussa myös rasisminvastaisen Me puhumme teoin -kampanjan, jossa on mukana muun muassa työmarkkina-, urheilu-, kulttuuri- ja kansalaisjärjestöjä. Kampanja haastaa kaikki yhteisöt, yritykset, järjestöt ja organisaatiot mukaan rakentamaan yhdenvertaista, rasismista vapaata Suomea konkreettisin teoin. 

Hyviä tavoitteita ja esitettyjä toimenpiteitä varjostaa kuitenkin se, etteivät kaikki hallituspuolueet ole sitoutuneet kampanjaan, vaan sen tarpeellisuutta on jopa kyseenalaistettu. Rasismia vähättelevä kommentointi hallituspuolueiden riveistä on omiaan herättämään epäilyksiä siitä, millä tasolla päättäjät ovat sitoutuneet noudattamaan omia linjauksiaan. Muiden toimijoiden sitouttamiseksi antirasistiseen työhön sekä hyvän yhteiskunnallisen ilmapiirin ja toimivien väestösuhteiden luomiseksi on välttämätöntä, että poliitikot toimivat itse esimerkkeinä rasismin torjumisessa ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. 

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Naisjärjestöjen Keskusliiton blogissa 11.9.2024.