Tänään 6.2. vietetään kansainvälistä silpomisen vastaista päivää, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisesta ja sen torjumiseen tähtäävästä työstä.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja vakava ihmisoikeusrikkomus. Kyse on haitallisesta kulttuurisesta perinteestä, jossa tytön ulkoiset sukuelimet poistetaan tai niitä vahingoitetaan ilman lääketieteellisiä perusteita. Silpominen uhkaa naisten ja tyttöjen henkeä, ja sillä voi olla vakavia terveydellisiä seurauksia, jotka kestävät läpi elämän.

Suomessa asuu arviolta 10 000 sukuelinten silpomisen läpikäynyttä naista ja tyttöä[1], ja uhka silpomisesta koskettaa arviolta 650-3100 tyttöä[2]. Nais- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat pitkään tehneet töitä sen eteen, että naisten ja tyttöjen silpominen saataisiin loppumaan ja silpomisen läpikäyneiden tukea vahvistettaisiin.

Alkuvuodesta Suomessa otettiin iso harppaus oikeaan suuntaan, kun voimaan astui uusi laki naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisen rangaistavuudesta. Lakimuutoksen myötä naisten ja tyttöjen sukuelinten silpominen on kriminalisoitu omana erillissäännöksenään, mikä selkeyttää erityisesti lievempien silpomistapausten rangaistavuutta.

Uusi laki kieltää kaikki naisten ja tyttöjen silpomisen muodot ja silpomisen valmistelun, tekee näkyväksi silpomisen vakavuutta ja auttaa Suomea vastaamaan kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä saatuihin huomautuksiin ja suosituksiin. Myös syyteoikeuden vanhentumisaikaa muutettiin alkamaan vasta uhrin täytettyä 18 vuotta, mikä antaa silpomisen läpikäyneelle enemmän aikaa asian käsittelyyn ja rikosilmoituksen tekemiseen.

Lakiuudistus on merkittävä voitto nais- ja ihmisoikeusjärjestöille sekä aktivisteille, jotka ovat pitkään tehneet töitä silpomisen erilliskriminalisoinnin eteen. Se on tärkeä osoitus siitä, että pitkäjänteisellä vaikuttamistyöllä voidaan saavuttaa tuloksia ja edistää tasa-arvoa.

Lakiuudistus yksinään ei kuitenkaan riitä. Nyt on tärkeää seurata lain toimeenpanoa ja lisätä ammattilaisten tietoisuutta uudistuneesta lainsäädännöstä sekä silpomisesta ilmiönä.

Ammattilaisilla, kuten sosiaali- ja perhetyöntekijöillä, varhaiskasvatuksen ammattilaisilla, opettajilla tai poliiseilla ei edelleenkään ole riittävästi tietoa ja osaamista ottaa silpomista puheeksi tai tarjota apua ja palveluita silpomisen läpikäyneille tytöille ja naisille. Koulutus naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisesta on ammattilaisille edelleen vapaaehtoista. Tukipalvelut lepäävät lähes täysin järjestöjen varassa, ja niiden rahoitus ja toimintaedellytykset ovat jatkossa uhattuna mikäli leikkaukset järjestöiltä jatkuvat.

Siksi on tärkeää, että vaikuttamistytöä silpomisen ehkäisemiseksi ja silpomisen läpikäyneiden tukemiseksi jatketaan. Yhdenkään naisen tai tytön ei saa antaa joutua silvotuksi.

Tämä teksti on alunperin julkaistu Naisjärjestöjen Keskusliiton blogissa 6.2.2025.