Sisäministeriö on tänään tiedottanut, että hallitus esittää puolentoista vuoden jatkoa viime kesänä hyväksytylle käännytyslaille. Laissa on kyse siitä, että turvapaikkaa hakevien ihmisten pääsy Suomeen voidaan estää tai heidät voidaan poistaa maasta ilman kunnollista turvapaikkaprosessia.

Pahoittelen, että tämä teksti on melko tekninen ja vaikeasti ymmärrettävä, mutta asia on sitäkin tärkeämpi. Suomi on nimittäin säätänyt väliaikaiseksi poikkeuslaiksi tarkoitetun lain, joka on kansainvälisten sopimusten, EU-oikeuden ja perustuslain vastainen, ja jota se nyt haluaa jatkaa. Käännytyslaki rikkoo Suomea sitovia velvoitteita, joiden mukaan valtioiden tulee taata kaikille ihmisille aito ja tehokas mahdollisuus hakea turvapaikkaa. Lisäksi se rikkoo ehdottomia ihmisoikeuksia kuten palautuskieltoa, joka kieltää palauttamasta ihmistä maahan, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Nimensä mukaisesti ehdottomat ihmisoikeudet ovat sellaisia, joita ei voi rikkoa missään olosuhteissa.

Myöskään syyt, joilla käännytyslain hyväksymistä perusteltiin viime vuonna, eivät ole enää voimassa. Suomen rajoille ei tällä hetkellä kohdistu vieraan valtion organisoimaa laajamittaista turvapaikanhakua. Rajanylityspaikkoja ei edelleenkään ole avattu, vaikka pääministeriä ja presidenttiä myöten vakuuteltiin, että käännytyslain hyväksyminen mahdollistaa rajan avaamisen ja esimerkiksi ylirajaisten ihmisten oikeuden perhe-elämään. Myös tiedustelutieto, johon päätös käännytyslain säätämisestä perustui, on vanhentunut. Ja vaikka näin ei olisikaan, Suomi ei silti saa rikkoa sitä sitovia kansainvälisiä velvoitteita ja ehdottomia ihmisoikeuksia. Tällaista lakia ei pitäisi hyväksyä missään olosuhteissa, ei edes poikkeuslakina tai eduskunnan yksimielisellä päätöksellä.

Kyse on paitsi turvaa hakevien ihmisten hengistä, myös siitä, onko Suomi jatkossa oikeusvaltio, jossa poliitikot noudattavat lakia ja ihmiset ovat turvassa päättäjien mielivallalta. Me tiedämme kyllä historian valossa, mihin yhden ihmisryhmän oikeuksien poistaminen johtaa: oikeusvaltioperiaatteesta poikkeaminen mahdollistaa taas uusien oikeuksien eväämisen ja uusien ihmisten sortamisen.

Kenen vuoro on seuraavaksi? Kukaan meistä ei ole vapaa ennen kuin kaikki meistä ovat vapaita.