Olen usein miettinyt sitä, miten väkivaltaista Suomen maahanmuuttopolitiikka on. Se väkivalta ei (ainakaan vielä) näy piikkilankoina rajalla, vaan se verhoutuu byrokratiaan ja prosesseihin, tehostamiseen ja ”innovaatioihin”.

Viimeisin esimerkki tästä on hallituksen linjaus, jonka mukaan yksi Suomen avaintavoite EU-vaikuttamiseen liittyen on ”edistää rakentavasti EU-tason toimia, joilla kehitetään mahdollisuuksia toteuttaa turvapaikkaprosessi ja kansainvälisen suojelun tarjoaminen turvallisissa kolmansissa maissa”.

Käytännössä tämä tarkoittaisi ns. Ruanda-mallia, jossa turvapaikkaa jostakin EU-maasta hakeneet lähetettäisiin EU:n ulkopuoliseen maahan, esimerkiksi Ruandaan, jossa turvapaikanhaku hoidetaan kokonaisuudessaan. Turvapaikanhakijat jäisivät Ruandaan, jos he saisivat myönteisen päätöksen turvapaikasta. Jos he saisivat kielteisen päätöksen, Ruanda vastaisi palautuksesta lähtömaahan.

Ehdotus on niin julma ja epäinhimillinen, että sille on vaikeaa löytää sanoja. ”Vahva ja välittävä Suomi” siis haluaa täysin ulkoistaa vastuunsa hädänalaisten ihmisten auttamisesta ja hylätä kaikki globaalin solidaarisuuden periaatteet. Se on valmis tekemään lähes mitä vain, että turvaa hakevat ihmiset saadaan pidettyä Suomen ulkopuolella.

Puheet ehdotuksen rakentavuudesta ja turvallisuudesta ovat silkkaa sumutusta. On ilmeistä, että toteutuessaan se johtaisi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten palautuskiellon rikkomiseen. Mm. UNHCR on todennut Ruanda-mallin olevan kansainvälisen oikeuden vastainen.

Paitsi että hallituksen linjaus on laitoin, se on myös äärimmäisen häpeällinen. Globaalin etelän maat kantavat jo nyt ylivoimaisesti suurimman taakan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta resursseilla, jotka ovat Suomen kaltaisia maita huomattavasti pienemmät.

Hallituksen rasismilla ei näytä olevan mitään rajaa.